30.12.2018 Aamu
Rakas päiväkirja,
Tänään on 30.12.2018.
On kulunut jonkin aikaa edellisestä kirjoituskerrasta.
Tai ei niinkään.
Edellisestä julkisesta tekstistä vain on aikaa.
Olen kyllä kirjoittanut "itselleni" sekä ystävilleni yksityiskeskusteluissa.
Kohta vaihtuu vuosi.
Sitten on vuosi 2019.
Täytän 29.
Se on yksi vähemmän kuin 30.
Eipä sillä iällä niin merkitystä.
Heräsin vasta äsken ja kello on 10:10
Ensimmäisenä toimena herättyäni laitoin veden kiehumaan.
Samanaikaisesti kaivoin pakastimestani joululahjaksi saamani marjapussukan sekä marjarasian.
Pussukassa oli mustikoita ja rasiassa tyrnimarjoja.
Kaadoin mustikkapussista reilun määrän marjoja ruokailuastiana käyttämäni Aino Ihana -jäätelöpakkauksen pohjalle.
Seuraavaksi kouraisin nyrkillisen tyrnimarjoja purkista ja vapautin ne mustikoiden joukkoon.
Asetin marjat takaisin pakastimeen ja suljin pakastimen oven.
Jokin käänsi ajatukseni keittiökaappini ylähyllylle.
Siellä oli siemen- ja pähkinävarastoni.
Avasin välittömästi kaapin ja toimin kuin automaattisesti.
Kaadoin mustikoiden ja tyrnimarjojen joukkoon pellavan- sekä auringonkukansiemeniä ja suolapähkinöitä.
Otin vaistomaisesti keskihyllyltä kookosöljypurnukan ja avasin sen.
Purkki oli hieman öljyinen pinnasta, mutta ei se haitannut minua.
Pidin purkkia yhä kädessäni ja sieppasin toiseen käteeni ruokalusikan.
Huuhtelin lusikan hanan alla kuumalla vedellä molemmin puolin, koska en ollut tiskannut sitä edellisen ruokailun jäljiltä.
Kouraisin ruokalusikallisen jähmettynyttä kookosöljyä ja lisäsin sen ruokailuastiaani.
Pääni kääntyi oikealle.
Näin kaupan ovelta ilmaiseksi jaetun "vanhaksi menneen" täysjyväruisleipäpussin.
Tartuin pussiin ja otin sieltä yhden leipäpalasen.
Käänsin pussin suun leivän alle, ettei leipä pääsisi kuivahtamaan.
Mursin ottamani ruisleipäpalasen ruokani joukkoon.
Seuraavaksi otin taas keskihyllyltä paketin Elovena-kaurahiutaleita.
Kaadoin kaurahiutaleita mustikka-tyrni-siemen-pähkinä-öljy-ruisleipä-seoksen päälle niin paljon, kuin niitä suinkin mahtui.
Vesi oli valmista. Melkein kiehuvaa.
Kaadoin vettä astiaani niin paljon, että jäiset marjat peittyivät kuumalla vedellä.
Avasin hanan ja laskin sieltä kylmää vettä.
Loppu tarvittavasta vedestä saisi olla kylmää.
Vain siksi, että ateria olisi helpommin syötävä.
Jos siihen laittaisi pelkästään kuumaa vettä, joutuisi odottelemaan monta minuuttia ennen kuin ruokailu olisi millään tavoin nautinnollista.
Tänään on 30.12.2018.
On kulunut jonkin aikaa edellisestä kirjoituskerrasta.
Tai ei niinkään.
Edellisestä julkisesta tekstistä vain on aikaa.
Olen kyllä kirjoittanut "itselleni" sekä ystävilleni yksityiskeskusteluissa.
Kohta vaihtuu vuosi.
Sitten on vuosi 2019.
Täytän 29.
Se on yksi vähemmän kuin 30.
Eipä sillä iällä niin merkitystä.
Heräsin vasta äsken ja kello on 10:10
Ensimmäisenä toimena herättyäni laitoin veden kiehumaan.
Samanaikaisesti kaivoin pakastimestani joululahjaksi saamani marjapussukan sekä marjarasian.
Pussukassa oli mustikoita ja rasiassa tyrnimarjoja.
Kaadoin mustikkapussista reilun määrän marjoja ruokailuastiana käyttämäni Aino Ihana -jäätelöpakkauksen pohjalle.
Seuraavaksi kouraisin nyrkillisen tyrnimarjoja purkista ja vapautin ne mustikoiden joukkoon.
Asetin marjat takaisin pakastimeen ja suljin pakastimen oven.
Jokin käänsi ajatukseni keittiökaappini ylähyllylle.
Siellä oli siemen- ja pähkinävarastoni.
Avasin välittömästi kaapin ja toimin kuin automaattisesti.
Kaadoin mustikoiden ja tyrnimarjojen joukkoon pellavan- sekä auringonkukansiemeniä ja suolapähkinöitä.
Otin vaistomaisesti keskihyllyltä kookosöljypurnukan ja avasin sen.
Purkki oli hieman öljyinen pinnasta, mutta ei se haitannut minua.
Pidin purkkia yhä kädessäni ja sieppasin toiseen käteeni ruokalusikan.
Huuhtelin lusikan hanan alla kuumalla vedellä molemmin puolin, koska en ollut tiskannut sitä edellisen ruokailun jäljiltä.
Kouraisin ruokalusikallisen jähmettynyttä kookosöljyä ja lisäsin sen ruokailuastiaani.
Pääni kääntyi oikealle.
Näin kaupan ovelta ilmaiseksi jaetun "vanhaksi menneen" täysjyväruisleipäpussin.
Tartuin pussiin ja otin sieltä yhden leipäpalasen.
Käänsin pussin suun leivän alle, ettei leipä pääsisi kuivahtamaan.
Mursin ottamani ruisleipäpalasen ruokani joukkoon.
Seuraavaksi otin taas keskihyllyltä paketin Elovena-kaurahiutaleita.
Kaadoin kaurahiutaleita mustikka-tyrni-siemen-pähkinä-öljy-ruisleipä-seoksen päälle niin paljon, kuin niitä suinkin mahtui.
Vesi oli valmista. Melkein kiehuvaa.
Kaadoin vettä astiaani niin paljon, että jäiset marjat peittyivät kuumalla vedellä.
Avasin hanan ja laskin sieltä kylmää vettä.
Loppu tarvittavasta vedestä saisi olla kylmää.
Vain siksi, että ateria olisi helpommin syötävä.
Jos siihen laittaisi pelkästään kuumaa vettä, joutuisi odottelemaan monta minuuttia ennen kuin ruokailu olisi millään tavoin nautinnollista.
Kommentit
Lähetä kommentti